Ruoka vain on mielessä,
siinä on laihdutus pielessä.
Ei hän uskalla enää vaa'alle astua,
tekee vain mieli peruna lastua.
Itse hän kyllä tietää,
itsepetosta hän sietää.
Ei auta, vaikka olisi vähän rasvaa,
silti maha jatkuvasti kasvaa.
Ompas mennyt kauas napa, huomenna muuttuu elämäntapa.
Joskaan,
se ei kuitenkaan muutu koskaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hauskasti riimitelty runo!
VastaaPoistaTyyli on samanlainen kuin edellisessä tekstissä.
Aihe piristävän erilainen!
Kivat sanat :) Tohon voi samaistua. Mutta jotenkin toi loppu tulee liian äkkiä. Vai lieneekö vaan minua häiritä toi erilainen ryhmittely?
VastaaPoistaLoppu on erilainen verrattuna kahteen ekaan säkeeseen, mutta itse koen, että kaksi ekaa säkeistöä on yhteenvetoa menneestä ja vika säkeistö havahtumista tähän hetkeen.
VastaaPoistaTykkäsin runosta noin. Karkkilakkokin mulla alkaa aina huomenna.
Runon ajatusmaailma kuulostaa täälläkin tutulle. Pidin kovasti, aiheeseen liittyen oli mukavan kevyt runo, johtunee varmaan hauskasta riimittelystä :)
VastaaPoista