Ei yksiäkään häitä, yhdet hautajaiset

Kuolema on yleensä traaginen tapaus. Annan kuolemaa ei kuitenkaan voi sanoa traagiseksi, vaikka läheisille hänen menettämisensä olikin musertavaa. Anna kuoli liukastuessaan banaaninkuoreen syödessään appelsiinia.

Annan hautajaiset pidettiin helmikuussa Hämeenlinnassa. Hautajaisista oli tarkoitus tulla kauniit ja arvokkaat, toisin kun itse kuolema oli ollut. Ruumisauton oli määrä kuljettaa arkku Kekkosenkadun kirkkoon, mutta matka ei sujunut täysin suunnitelmien mukaan. Kylmänä helmikuisena aamuna tie oli hyvin liukas ja kuskin oli vaikeaa saada auto pysymään tiellä. Kokemäenjoen rannassa auto lähti luisuun. Hitaasti, mutta varmasti auto liukui kohti jokea. Jää oli hyvin paksua ja kesti auton painoa vain hetken ennen kuin rikkoutui sen alla. Kuski ehti pelastautua, mutta arkku vajosi auton mukana pohjaan. Meni hetki, ennen kuin auto ja arkku saatiin nostettua ylös hyytävästä vedestä, mutta matkan kirkolle oli jatkuttava. Ruumisauto ei kuitenkaan enää ollut käyttökelpoinen joten arkku solmittiin pienen Citroenin katolle.

Aikataulusta oltiin pahasti jäljessä ja pieni vihreä auto arkku katollaan kaahasi kohti kirkkoa. Kuski oli hiukan kokematon, joten saapui kirkon pihaan turhan kovaa. Jotta auto ei olisi törmännyt kirkon portaisiin, kuskin oli suoritettava lukkojarrutus. Arkku ei ollut katolla kovin tukevasti kiinni ja se singahti läpi kirkon ovien suoraan kirkon etuosaan.

Arkun ilmalento aiheutti melkoista hässäkkää. Urkuri oli kaatunut arkun tönäisyn voimasta ja saanut päähänsä pienen tällin. Muuten kaikki oli hyvin ja rituaaleja päätettiin jatkaa. Katastrofit kuitenkin vain jatkuivat jatkumistaan kun punapukuinen mies piti puhetta web-sivujen suunnittelusta. Jälkeenpäin selvisi, että hän oli erehtynyt paikasta ja oli luullut olevansa atk-ohjelmoijien vuotuisessa kokouksessa. Koska kaikki oli mennyt niin päin helvettiä, kukaan ei ollut kovin yllättynyt kuullessaan urkurin soittavan Anna Puun laulun sijaan häävalssia.

Kun arkkua oltiin laskemassa hautaan ja koettelemuksien kuviteltiin olevan ohi, marssi Johan-eno ristiaskelin avoimen hautakuopan reunalle seisomaan, lausui sammaltaen muutaman sanan ruotsalaisista, Greyn anatomiasta ja opossumeista. Puheensa päätteeksi hän naukkasi huikan lisää taskumatistaan ja katosi syvään kuoppaan Annan seuraksi.